Sielusta asiaa

"Hei katso! Ihan kuin sateenkaari tai paremminkin kaksi valtavaa pilaria." Katselemme auton ikkunasta Pyhäjärven kohdalla valoilmiötä, joka loistaa aurinkoa heijastaen edessämme sateenkaaren väreissä. Olemme matkalla Keuruulle. Minä Oulusta ja kurssikaverini Kemistä. Pian on alkamassa Ison Kirjan evankelistapolun viikonloppukurssi, aiheena tällä kertaa kristillinen sielunhoito ja hengellisen työntekijän jaksaminen.

Jälleennäkemisen riemua

Ruokalasta kuuluu iloinen puheensorina ja jälleennäkemisen riemu on selvästi nähtävissä. Vuorovaikutusta leimaa avoimuus ja positiivisuus. Pian suunnistamme kynttilöillä kauniisti koristellulle hirsikirkolle, jossa vaihdamme kuulumisia ja rukoilemme ja ylistämme Jumalaa. Ihana Pyhän Hengen lämpö ympäröi meidät. Jumala on läsnä tuoden rakkautta ja vapautta ilmapiiriin. Sitten onkin jo aika käydä asiaan elämänkaaresta ja eheytymisprosessista. Opetus on hoitavaa ja rohkaisevaa. Saamme olla aitoja ja heikkoja. Jumalan voima tulee meidän heikkouteemme. Jokaisella on jotakin annettavaa. Kurssilaisten omat kokemukset ja mietteet värittävät opetusta mukavasti. Illan päätteeksi muodostamme rukoustunnelin. Menemme pareittain jonoiksi ja vuorotellen kävelemme niiden keskeltä saaden rukousta ja rohkaisua. Sitähän rakkaus on, antamista ja vastaanottamista.

Rakkaus ei ole vain tunne

Lauantaina saamme oikean "tehopaketin" kristillisestä sielunhoidosta ja Agape-terapiasta. Kaiken lähtökohtana on Raamatun ilmoitus Jumalan täydellisestä rakkaudesta, jota voimme Jeesuksen ja hänen ristintyönsä kautta vastaanottaa ja ymmärtää. Meitä haastetaan kasvuun suhteessa Jumalaan, itseemme ja toisiin ihmisiin. Rakkaus ei ole vain suuria tunteita, vaan tietoa Jumalan tahdosta, mikä johtaa tekoihin. Seisomme kahdella jalalla, ja kristillisessä sielunhoidossakin on kaksi peruspilaria, jumalallinen ja inhimillinen. Voimme ammentaa opetusta eri tutkimuksista ja ihmisten kokemuksista mikäli ne ovat sopusoinnussa Raamatun ilmoituksen kanssa. Kuitenkin kaikessa olemme riippuvaisia Pyhän Hengen vaikutuksesta. Loppuillasta rukoilemme pienryhmissä. Saamme jakaa toisillemme omia kipujamme ja tuntojamme ja jättää ne yhdessä taivaan Isälle. Huomaan, että rukouskumppanini ovat sisäistäneet yhden tärkeän opetuksen, eli sen, että sielunhoidon kohteena eivät ole ongelmat, vaan kokonainen ihminen.

Työkaluja arjessa jaksamiseen

Sunnuntaina on mielissä pieni haikeus. Pian on paluu arkeen ja työhön. Käsittelemme hengellisen työntekijän jaksamista. Saamme hyviä neuvoja siitä, kuinka vältämme uupumisen ja liiallisen suorittamisen, jotka niin helposti uhkaavat. Yksi kurssilaisistamme kertoo työnohjauksen mahdollisuuksista. Paluumatkalla taivaalla ei näy enää kaarta eikä pilareita, mutta sydämessä on opetus niistä.

Suvi Nehvonen
Evankelistapolun oppilas Oulusta