Kari turkki
Olen evankelista, ja asun Forsassa vaimoni Liljan kanssa. Evankelistan polulle lähdin vuonna 1972, kun Veikko Hursti kutsui minut työtoverikseen Helsinkiin Vartiokylään Jeesus-talolle. Siihen aikaan vaikutti ns. hippiherätys. Saimme johtaa monia nuoria uskoon - useimmiten elämän varjoisemmalta puolelta.
Olen tehnyt työtä Venäjän Karjalassa 14 vuotta. Aluksi olimme työtoverini Sakari Saarisen kanssa yhden viikon kuukaudesta Venäjällä. Nykyään pyrin käymään yhden pidennetyn viikonvaihteen kuukaudesta rajan toisella puolella. Tehtäväni siellä on ollut sananjulistus ja sielunhoito.
Työntekijänä Someron helluntaiseurakunnassa olen ollut 2 kertaa, yhteensä noin 4 vuotta.
Nuorten huumekäyttäjien Kan-hoitokodilla vetäjänä olin noin 3 vuotta Raisiossa. Sydäntäni oikein karvaisee, kun näin mihin nämä nuoret olivat joutuneet, kun he eivät olleet saaneet äidin ja isän turvallista syliä ja rakkautta. Lastenkoti, nuorisovankila, mielisairaala, vankila olivat hyvin usein heidän kohtalonsa. Tämän näkemäni johdosta arvostan yhä enemmän lasten, varhaisnuorten ja perheiden parissa tehtävää työtä seurakunnassa.
Yksi osa sydäntäni on Israelissa ja juutalaisessa kansassa. Olen ollut lähetystyössä Israelissa vuoden. Työni oli etupäässä rakentaa maahanmuuttajille asuntoja Samariaan.
Heti uskoon tultuani olen kokenut erikoista kutsumusta esirukoilijaksi. Viihdyn pitkiä aikoja Herrani kanssa kahden, esirukoillen niitä asioita joita Jumala sydämelleni antaa. Täytyy olla painava syy, jos olen pois seurakunnan rukouskokouksista.
Näkyni evankelioimiseen painottuu hyvin paljon uskovien uudistumiseen, ensirakkauden kokemiseen ja rukoukseen. Ei voi olla palavaa ja tehokasta rukousta ja evankeliointia, jos olemme kaukana Herrasta. Näen tämän ajan siten, että Jumala valmistelee suurta lopun ajan elonkorjuuta tämän pimenevän ajan keskellä. Haluan tähän lopuksi lainata C.T. Studdin sanoja, jotka omistan myös itselleni: "Minä kuulun ja olen aina kuulunut Suuren Jumalan puolueeseen. Minulla ei ole mitään tekemistä pienen Jumalan puolueen kanssa."
Kari Turkki